Uuden opiskelupaikan paras puoli: Uusia ihmisiä. Huonoin puoli: Uusia opettajia. Ei mulla sinänsä mitään niitä vastaan ollut, ihmisinä. Mä vaan inhoan typerää teoreettista höpinää ja sellaisten asioiden opettelua, joista ei Oikeassa Elämässä ole mitään hyötyä. Ja kertausta. Kertauksen kertauksen kertausta. Mä olisin vaan halunnut laittaa ruokaa, mutta korkeakoulututkinnolla on omat hyvät puolensa. Joten täällä sitä oltiin, opiskelemassa.

Äiti ei hirveästi ilahtunut ajatuksesta, että sen rakas poika asuisi asuntolassa, kun kotikin olisi niin lähellä. Mulle se oli kuitenkin tärkeää. Mä en jaksaisi asua himassa, ja sitä paitsi äidille oli lähes ylivoimaisen hankala tajuta että sen poika osaa laittaa ruokaa. Se hönki koko ajan selän takana ohjeita ja neuvoja, ja vähintään 6 kertaa prosessin aikana mä kuulin sanat "anna kun äiti näyttää." Mun henkisen, ja äidin fyysisen terveyden kannalta oli siis ehdottomasti parasta, että mä pakkasin kamani ja kattilani ja muutin asuntolaan. Äidin mieliksi mä asetuin kalliimpaan huoneistohuoneeseen, semmoseen jossa oli oma keittokomero ja kaks kaappia per persoona. Kämppis paljastui ihan eri alan opiskelijaksi, Mikko luki sähkötekniikkaa. Me löydettiin kuitenkin tarpeeksi yhteneväisiä piirteitä, kuten mieltymys viskiin ja raskaaseen rokkiin, että todettiin yhteiselon toimivan.

Heti ensimmäisen päivän esittelytilaisuudessa mun huomion kiinnitti tyttö, jolla oli ihan jumalattoman pitkä ja paksu kullanpunainen tukka ja mukavankokoiset rinnat. Se näytti ihan Jessica Rabbitin vaaleammalta siskolta, ja mä olin välittömästi myyty. Mulla olisi silmäniloa seuraaville vuosille, oli muija luonteeltaan millainen vain. Seuraavien päivien aikana mä ronkin siitä tietoja sieltä täältä, ja lopulta osuin kultasuoneen kun jossain illanistujaisissa tapasin sen kämppiksen liiketalouspuolelta. Hetkellisesti mun unelmat murskattiin, kun Ulla paljasti mun Jessican (sen nimi oli Reeta mutta mä en antanut sen haitata elämääni) juttelevan lähes päivittäin jonkun Panun kanssa. Mun elämäni naisella oli toinen mies! Iloluontoisena ihmisenä mä en antanut moisen takaiskun synkistää eloani sen enempää ja Mikkokin hoki myöhemmin illalla että odotus palkitaan ja hiljaa hyvää tulee. Mä olin osoittanut Jessican sille käytävällä, ja se myönsi että kaunis nainen. Mun onneksi Mikko oli enemmän perse- ja säärimiehiä (vaikka ei niissäkään ollut Jessican tapauksessa mitään vikaa), joten me ei ajauduttu klassiseen kämmpisriitaan saman neidon tavoittelusta.

Ensimmäisen kuukauden jälkeen koulu oli lähtenyt kunnolla käyntiin, mun aivot oli puolillaan turhaa informaatiota ja sosiaaliset piirit alkoi muodostua. Mä ja Mikko muodostettiin bailukaksikko, eikä hirveästi välitetty siitä minkä alan opiskelijoiden juhlat oli kyseessä - me uitiin sekaan, mä esittelin hymykuoppiani ja Mikko nappisilmiään eikä kukaan meitä koskaan mistään häädetty. Elämä hymyili, Jessica Rabbit hiuskuontaloineen valaisi mun päivät ja hyvä seura illat.