"Tänä yönä onni suosi rohkeaa!"; mä kajautin palatessani asuntolaan puol neljän jälkeen. Mikko napsautti telkkarin mutelle ja kääntyi muhun päin.
"Saitko?"
"Sain. Suudelman", mä vastasin utuisesti ja löysäsis kravattia. Mikko nauroi epäuskoisesti, ja sen nauru vaan yltyi kun mä kerroin mihin meidän deitti oli suunnannut. Muakin alkoi pikkuhiljaa naurattaa, vaikkei ooppera mitään hauskaa ollut. Voi vittu joo, ei enää ikinä.
"Entäs se sen salaperäinen mies?", Mikko älys kysyä hekotettuaan tarpeeksi. Niin, Panu... Mä en ollut kehdannut kysyä Jessicalta suoraan mitään, mut ajatus siitä, ettei se voinut olla Jessican mies, oli kyllä voimistunut mun pienessä päässä. Pikemminkin joku... vuokraisäntä tai sukulainen. Tai sit Jessica oli sen heterokulissi. Ei se sitä ollut suoraan sanonut, mut aika homolta oli äijä vaikuttanut.  Mikollekin mä vaan loilotin Jonna Tervomaata mukaillen, ettei se kuulu sille. Voi elämän kevät, miksen mä ollut kantanut Jessicaa takaisin autoon ja antanut palaa takapenkillä?

Puhelin herätti mut kymmeneltä, ja pää oli haljeta. Mä olin tarjonnut Mikolle viskiä orastavan valloitukseni kunniaksi, ja me oltiin lipitelty sitä puol seitsemään. Onnistuin kuitenkin haparoimaan luurin käteen, se oli mutsi joka kaipasi autoaan. Voi vitalis, mä en todellakaan ollut ajokunnossa. Pahoittelin asiaa mutsille kymmenisen minuuttia, se sai jo välillä slaagin että mä olin ajellut kännissä tai jättänyt auton johonkin baarin eteen, mutta uskoi lopulta mun vakuuttelut siitä että auto oli hyvässä kunnossa mun asuntolan edessä. Se ilmoitti tulevansa ensimmäisellä mahdollisella bussilla hakemaan rakkaan kaaransa, eli mulla oli puol tuntia aikaa saada itseni kuosiin. Totta kai se onnistui. 25 min suihkussa ja kurlaamassa suuvettä, viis minuuttia vaatteet päälle ja pihalle luovuttamaan avaimet. Sisään mä en aikonut mutsia päästää, nurkkaan kasatut tyhjät pullot ja sängyssään haiseva ja kuorsaava Mikko eivät olleet sopiva näky mun herkän mutsin silmille. Sehän saattais epäillä että sen kultapoika oli menossa rappiolle.