Jessica käveli mun luo hiukset ja lanteet keinuen, päällään pelkkä lyhyt t-paita. Se kietoi kätensä hymyillen mun kaulaan, ja mä heräsin yksin omasta sängystäni. Voi helvetti. Mun haaveet päivisin ja unet öisin oli enenevissä määrin täynnä Jessicaa, mikä alkoi jo olla haitallista. Oli ollut loistava idea istua aamuun asti niiden solukämpässä jauhamassa kaikesta maan ja taivaan välillä, vaikka Jessica itse olikin mennyt jo melko ajoissa nukkumaan. Mä en ollut edes häirinnyt sitä seksuaalisesti illan aikana. Aamulla oli lähellä, kun se yhtäkkiä ilmestyi ovelle pelkässä niukassa t-paidassa ja alushousuissa. Mikkokin nielaisi kuuluvasti mun vieressä. Joten kun mä myöhemmin päivällä törmäsin armaaseeni ravintolassa ja kuulin sen olevan neito hädässä, mä säntäsin suin päin täyttämään pelastavan ritarin toimenkuvaa utelematta sen enempää tehtävästä. Ois vittu kannattanut.

"Kai sä omistat puvun?" Jessica (Reeta. Muista sanoa Reeta päin naamaa) pysäytti mut käytävällä hymyillen hunajaisesti. Totta helvetissä mulla oli puku, mutta mihin mä sitä tarvitsin? Kravatti ei ollut mun lempiasuste. Mä kysyinkin sitä, ja Jessica suostui kertomaan sen verran että meidän deitti suuntautuisi johonkin sellaiseen paikkaan, jossa puvun käyttö olisi pakollista. Voi kistus, mihin mä olin mennyt lupautumaan? Kai mun olisi pitänyt jo olettaa jotain kamalaa siitä jos Jessican Panu oli kieltäytynyt kunniasta. Mä yritin vielä muutamaan otteeseen kysellä mihin me oltiin menossa, mutten saanut Jessicasta nyhdettyä irti kuin osoitteen, mistä mun pitäisi noutaa leidi. Homma muuttui siis epäilyttävämmäksi hetki hetkeltä, mutta mä päätin kestää kuin mies - olisinhan mä Jessican seurassa. Mikko vaan nauroi räkäisesti mun ahdingolle.

Lauantaiaamuna mä kaivoin juhlakamppeeni kaapista, vain tajutakseni etten mä omistanut silitysrautaa laudasta puhumattakaan. Ei sillä että mä olisin mikään silitysvirtuoosi laitteiden kanssakaan ollut. Paita vaati kyllä ehdottomasti suoristamista, joten ei muuta kuin ravistelemaan Mikkoa hereille. Krapulaisena se oli äärettömän yhteistyöhaluton, mutta onnistui sokeltamaan että sen prässi oli sanonut sopimuksen irti ja se kävi joulua odotellessaan aina tarpeen tullen mutsinsa luona silittämässä. No, Mikon mutsille mä en aikonut tunkea silittämään, ja oma mamma oli silityksen suhteen yhtä nihkeä kuin mä itse, joten sieltäkään ei apua ollut saatavilla. Johonkin pesulajuttuun mun roposet ei riittäneet, mikäli mä aioin kestitä naistani illalla. (Tai olla edes kykenevä siihen tarpeen tullen.) Mä olin jo lähdössä kolkuttelemaan naapureilta rautaa lainaan, kun Mikko muisti että sillä on yks silitetty paita kaapissa. Etanamaisen hitaasti se nousi punkastaan ja vaelsi kaapilleen mun steppaillessa takana. Paita näytti sileältä, mut väri oli ongelma. Hengenpelastajapaita oli saman värinen kun mun ainoa kravatti. No, Mikko lupasi lainata mulle sellaisenkin, ja huojentuneena mä kiskoin paidan niskaan testisovitukseen. Se oli kokoa pienempi kuin mun omat paidat, mutta ei napit hirveästi irvistelleet. Lähinnä kylkiä nuoleva paita herätti mussa jotain homoassosiaatioita, mutta eihän homoissa mitään vikaa oo, ja sitäpaitsi takki peitti pienet virheet. Mikko vittuili paidan korostavan mun silmien iiiihanaa sineä ja mä näytin sille keskisormea. Se hörötti itsekseen ja painui takas nukkumaan. Mä laskin minuutteja iltaan.